”Ei tästä tule mitään. En halua olla loppuikääni särkylääkkeiden orja.” Näin ajattelin vuonna 2013, sinniteltyäni vuosia ylipainoisena, elämää kuormittavien ja vaikeuttavien tuki- ja liikuntaelin sairauksien sekä kroonisen munuaiskivitaudin kanssa. Silloin päätin, että alan tiputtaa painoa. Olin kyllä jo aiemmin kokeillut vaikka minkälaisia kuureja, mutta paino ei tietenkään pysynyt poissa. Jatkuva jojoilu alkoi vaikuttamaan mielenterveyteeni ja sekoitti aineenvaihduntani niin, että keho tuntui olevan aivan tukossa.
Kaikki mahdolliset virheet tehneenä ja niistä lopultakin viisastuneena otin itseäni niskasta kiinni ja tein sopimuksen Liikuntakeskus Hukan personal trainerin kanssa. Aloitimme kaiken alusta ja puhtaalta pöydältä, lähtien liikkeelle perusasioista, kuten aamupalasta, joka tarkoitti minulle aiemmin tupakkaa ja kupillista kahvia. Kaiken uuden opettelun sivussa paino alkoi pudota, mutta ensin huomasin kuitenkin jotain paljon merkittävämpää: jaksoin paremmin ja nautin elämästä. Se tunne ei tullut helpolla eikä hetkessä, mutta sitä kannatti odottaa.
Ennen en koskaan tykännyt liikkua. Liikunta oli aina sellaista pakkopullaa, josta ei jäänyt käteen muuta kuin pelkkää häpeää. Valmennuksen aikana minusta kuoriutui kuitenkin oikea himoliikkuja, joka juhlisti 45-vuotissynttäreitään juoksemalla Malminkartanon portaat. Samanlaista ylpeyttä tunsin helmikuun 2. päivänä 2018, kun oli kulunut vuosi tupakanpolton lopettamisesta. Myös uni oli minulle vuosikausia ihan hirveä mörkö, osaltaan vuorotyön vuoksi. Käytin pitkään unilääkkeitäkin, mutta enää en niitä tarvitse, sillä nykyään palautumiseni taso on jotakin aivan uskomatonta.
Ensimmäinen ajatus nähdessäni oman palautumiseni laadun ja määrän rasittavan työputken sekä muutenkin stressaavan ajanjakson jälkeen oli, että ei voi olla totta. Palautumista kuvaavan vihreän värin paljous antoi uutta virtaa ja uskoa itseen, että ne valinnat, joita on tehnyt, ovat olleet hyviä ja toimivia. Oman tilanteen näkeminen lisäsi samalla nälkää tehdä vieläkin enemmän, sillä miksipä ei – tiedän, että voimavaroja on ja rahkeita riittää. En voi tarpeeksi korostaa parantuneen unen merkitystä muutosprojektin onnistumisessa: hyvä uni on auttanut paitsi elämänhallinnassa ja jaksamisessa myös stressistä palautumisessa työssä ja arjessa.
Keski-ikää lähestyessä muut usein kauhistelevat, että ikää tulee lisää ja askel lyhenee, mutta minä menen toiseen suuntaan. Vaihdevuodet kolkuttavat ovella, mutta tämä on elämän parasta aikaa. Oma hyvinvointi on tällä hetkellä todella hyvällä mallilla verrattuna siihen, mitä se oli muutamia vuosia sitten. Takana on paljon tehtyjä muutoksia, ja edessä muutama vielä odottaa vuoroaan. Haaveilen vaellusmatkasta Lapin tuntureille sekä kunnon porrasjuoksusta, jossa pääsen taas ylittämään itseni. Elämän fyysinen ja psyykkinen tasapaino on kuitenkin se kaikkein tärkein asia, jota tavoittelen – välillä isoin ja välillä pienin askelin, mutta aina eteenpäin.
Hei sinä Hyvinvointianalyysiin osallistunut tai muuten elämäntapamuutoksia tehnyt, paremman olotilan saavuttanut mies tai nainen, haluatko jakaa tarinasi meille ja muulle maailmalle inspiraatioksi ja motivaatioksi? Lähetä meille viestiä markkinointi@firstbeat.fi otsikolla ”Minun tarinani”, tai kerro mittauskokemuksistasi ja matkastasi kohti hyvinvointia sanoin, kuvin tai videolla somessa hashtagilla #firstbeat. Odotamme innolla tarinoitanne!
Lisää artikkeleita
Tiedätkö kuntoikäsi? VO2max paljastaa, oletko ikäistäsi paremmassa kunnossa!
Tiesitkö, että 50-vuotias voi olla kaksikymppisen kunnossa? Maksimaaliseen hapenottoon (VO2max) perustuva kuntoikä kertoo, minkä ikäisen kunnossa oikeasti olet.
Hyvinvointimittari on kannustaja, ei lannistaja
Liikuntaa mittaavista älylaitteista on hyötyä tavoitteellisesti urheileville, mutta vähemmän liikkuneille niiden merkitys voi olla jopa suurempi.
Huono kunto ei ole välttämättä huono uutinen
Kuntotaso motivoi liikunnan harrastamiseen ja kunnon kohottamiseen sekä kiinnittämään huomiota omaan päivittäiseen arkiaktiivisuuteen.