Yhä useampi uupuu – ennakoinnilla ja kohdennetulla tuella tuloksia

Työterveyslaitoksen julkaiseman tuoreen Miten Suomi voi? -tutkimuksen mukaan suomalaisten hyvinvointi ei ole palannut takaisin koronapandemiaa edeltäneelle tasolle vaan on heikentynyt lievästi viimeisen 3,5 vuoden aikana. Kohonnut työuupumuksen riski tai todennäköinen työuupumus koskee raportin mukaan yhä useampaa, jo 17% työllisistä. Kohonneesta työuupumisriskistä kärsivien osuuden voidaan arvioida kasvaneen tämän neljän vuoden seurantajakson aikana 100 000 henkilöllä.

Ennusteen luvut ovat herätteleviä, ja tilanne vaatii toimintaa. Riskiä ei ole missään muodossa mahdollista antaa eskaloitua todellisiksi sairastapauksiksi. Tarkastelu on syytä ulottaa myös sairastapauksien ulkopuolelle, sillä väsyneenä ja uupuneena henkilö saattaa olla vielä työkuntoinen. Toisin sanoen koneessa on kyllä virrat päällä, mutta maisema ei juuri vaihdu, kun evoluution luomana suojamekanismina toimiva näkymätön rajoitin pitää kehon kierrokset ja vireystilan matalana. Suoritus menettää parhaan terän työtehokkuuden, työn ilon ja imun kärsiessä kuormituksen kumuloituessa ja palautumisvajeen kasvaessa. Tämä voi pahimmillaan johtaa myös kalliisiin virheisiin ja jopa onnettomuuksiin, joiden välillisinä kärsijöinä on koko työyhteisö ja ympärillä olevat ihmiset.

Kaikki lähtee liikkeelle nykytilanteen tunnistamisesta

Taloudellisesti haastavina aikoina oikeiden valintojen merkitys korostuu niin oman hyvinvoinnin kuin koko yrityksenkin toiminnan kannalta. Johdon merkitys on tärkeä, mutta lopulta vain osa kokonaisuutta, sillä pohjimmiltaan muutos lähtee liikkeelle aina yksittäisen ihmisen kohdalta tunnistetuista tekijöistä tasapainoisen arjen saavuttamiseksi. Ilman nykytilanteen tunnistamista on vaikea ottaa askeleita oikeaan suuntaan. Tilanne on sama kuin eksyneellä suunnistajalla metsässä. Kartasta ei ole mitään apua, ellei omaa sijaintia pystytä tunnistamaan.

Sairaustapausten ennaltaehkäisyn ja työnteon tehokkuuden kannalta onkin ensisijaisen tärkeää löytää parhaimmat keinot ja käytännöt niin yksilö- kuin yhteisötasollakin työhyvinvoinnin edistämiseksi. Käytännössä olennaista on tunnistaa ajoissa nämä henkilöt sekä riskiryhmät, jolloin hyvinvointitoimet voidaan kohdistaa tehokkaasti ennaltaehkäisyn ja hoidon tarjoamiseen. Mitä aiemmin tilanteeseen päästään kiinni, sitä parempi on ennuste ja sitä pienempiä korjaavia toimenpiteitä tilanteen tasapainottaminen vaatii. Mikäli mitattu tieto paljastaa korkeat stressitasot tietyissä viiteryhmissä, voidaan resursseja kohdistaa paremmin ja ehkäistä suurempien terveyttä uhkaavien tekijöiden toteutumista. Ja mikä tärkeintä, kun ymmärrämme paremmin niin fyysisen ja psyykkisen kuin etä- ja lähityön tuottamat haasteet, voimme tarjota kohdennettuja palveluita ja ylläpitää työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia haastavinakin aikoina. Pysyvimmät muutokset syntyvät, kun ihmiset löytävät ja oppivat omasta arjestaan heille toimivia tapoja oman hyvinvoinnin tukemiseen.

Toinen keskeinen tekijä on hyödyntää sellaisia menetelmiä, joilla voidaan auttaa jokaista tekemään terveyden ja hyvinvoinnin kannalta edullisia valintoja vähentäen samalla riskiä erilaisille sairauksille ja kuormitustekijöille.

Mitattua tieto auttaa havaitsemaan kuormituksen hälytysmerkit

Firstbeat Life -mittauksilla voidaan havaita näitä salakavalia hälytysmerkkejä kumuloituneesta kuormituksesta ennen kuin omat tuntemukset välttämättä näistä kertovat. Firstbeat Life -mittaukset tarjoavat erittäin tarkkaa ja yksityiskohtaista tietoa kokonaiskuormituksesta sekä niihin vaikuttavista tekijöistä päivittäisessä elämässämme.

Nämä hälytysmerkit usein eroavat tietotyön ja fyysisen työn välissä fysiologissa tuloksissa. Fyysisesti vaativissa töissä ensimmäisiä riskitekijöitä ovat yleensä palautumisen puuttuminen kokonaan työajalla ja tunteja vielä työpäivän päättymisen jälkeen. Mikäli työpäivä on elimistölle kuin vaativa urheilusuoritus, voi heräämisen jälkeiset ensimmäiset palautumien hetket siirtyä pitkälle iltaan ja jopa yöunien puolelle. Mitä kuormittavamman työpäivän ja heikomman kunnon kombinaatiosta on kysymys, sen kauemmin luonnollisesti kestää, että tuloksissa alkaa näkyä merkkejä palautumisesta. Luonnollisesti väsyneenä tervehenkiset valinnat illalla työpäivän jälkeen jäävät suunnitelmien tasolle ja pahimmillaan kumuloitunutta kuormitusta tyydytään turruttamaan terveyden kannalta epäedullisin keinoin. Yhtälö ei ole helppo, mutta usein pienetkin hyvinvointia tukevat muutokset arjessa voivat saada tilanteen horjahtamaan oikeaan suuntaan. Kasvaneen motivaation ja innostuksen myötä tulosten äärellä on usein voitu kokea miltei isoja ilon hetkiä, kun energiaa riittää illalla sohvan sijaan muuhunkin parantuneen palautumisen, unen, kunnon tai vaikka ruokavalion myötä.

Tietotyön kohdalla työn ja vapaa-ajan raja on hämärtänyt huomattavasti etätöiden lisääntymisen myötä. Evoluutio ei ole meihin kuitenkaan muodostanut kytkintä, jolla työvaihde voitaisiin helposti ja nopeasti siirtää pois päältä. Kognitiivisen kuormituksen kumuloituessa ilmiö on samansuuntainen fyysisen kuormituksen kanssa: palautumisen osuus tuloksissa pienenee ja ennen kaikkea yöunen aikana palautuminen viivästyy, kun asioiden prosessointi päivän ajalta jää nukkumaan mennessä ikään kuin käyntiin. Merkkejä voi joskus olla vaikea itse tunnistaa, koska tilanne syntyy useimmiten salakavalasti pidemmän aikavälin kuluessa. Näissä tilanteissa tilanteen ja tulosten tarkastelu yhdessä ammattilaisen kanssa tarjoaa usein keinon objektiivisen kokonaiskuvan muodostamiseen, jolloin ensimmäisiä elämäntilanteeseen sopivia askeleita tasapainoista arkea kohti pystytään ottamaan. Tilanne on tietotyön kohdalla tältä osin hyvin pitkälle samanlainen kuin fyysistä työtä tekevienkin kohdalla: kun löydetään itselle yksittäisiä omaa hyvinvointia ja jaksamista tukevia toimintatapoja, niiden positiivinen vaikutus heijastuu useimmiten myös muille terveyden kannalta merkityksellisille osa-alueille.

Vaikka korkeasti koulutetut voivat työssään nyt paremmin, oli Työterveyslaitoksen tutkimuksessa lisääntynyt yksityisyys pelkästään etätyötä tehneillä huolestuttava merkki. Lisäksi täysin etänä työskentelevillä ei luonnollisesti synny aitoja kohtaamisia arjessa samassa määrin, jolloin tylsistytään helpommin ja koetaan vähemmän jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta oleellista työn merkityksellisyyttä. Kohtaamisten ohella myös askeleita ja liikuntaa tulee suuren tietokannan perusteella etätyötä tekevillä huomattavasti lähityötä tekeviä henkilöitä vähemmän.

Eroavaisuuksia yrityksen sisällä ja ihmisten välillä

Suurempien yritysten kohdalla on ollut mielenkiintoista huomata, miten merkittäviä eroja eri osastojen välillä saattaa olla, vaikka toimiala olisi sama. Alla olevassa stressin ja palautumisen voimavaratasapainosta kertovassa esimerkissä on esitetty voimavaraajakuvaaja, joka kertoo kunkin osaston kuormituksesta eri viikonpäivien aikana. Erot niin osastojen kuin päivienkin välillä ovat varsin merkittäviä. Myös ryhmätasolla voidaan mitatun datan perusteella tehdä toimenpiteitä, jolla pyritään varmistamaan, ettei kuormitus pääsisi minkään ryhmän kohdalla nousemaan liian suureksi.

Stressin ja palautumisen voimavaratasapaino viikon eri päivinä.

Työterveyslaitoksen julkaisun mukaan erityisesti naisten kohdalla työuupumisriski on kohonnut. Tutkimuksen mukaan eroja selittävät osin tiettyjen alojen sukupuolittuneisuus ja erilaiset työolot. Kun tarkastelemme Firstbeatin keräämää tietokantaa hyvinvoinnin tilasta, voidaan samansuuntaisia havaintoja tehdä myös objektiivisesti mitatun fysiologisen datan perusteella. Vaikka naisten keskimääräinen nukkumiseen käytetty aika on 17 minuuttia enemmän kuin miehillä, vain vajaa kolmannes (32%) naisista palautuu hyvin yöunen aikana. Miesten kohdalla tilanne on hieman parempi, mutta silti heilläkin alle puolet (41%) palautuu yöunen aikana hyvin.

Unenaikaista palautumisvajetta on enemmän naisilla kuin miehillä, vaikka naiset nukkuvat keskimäärin 17min enemmän.

Taloudellisten trendien ohella on olemassa myös huomattava määrä muita syklejä, jotka joskus jopa salakavalasti vaikuttavat hyvinvointiimme. Näin pimenevään vuodenaikaan, kun pidemmistä lomista on jo useampi kuukausi aikaa, on hyvä tiedostaa esimerkiksi loppukeväälle ja syksylle tyypillinen suuntaus: stressin ja palautumisen tasapainoa kuvaava trendi jatkaa jyrkkää laskua vaatien erityistä huomiota hyvinvointiin.

Kuva 1. Stressin ja palautumisen tasapaino vuoden aikana.

Lue lisää Firstbeatin tietokanta löydöksistä täältä.