Urheilijan päivä: Harjoittelua ja riskianalyysejä

Kirjoittaja
Urheilija: Sami Jauhojärvi
Ammatti: Hiihtäjä
Ikä: 31
Pituus: 174
Paino: 71
Leposyke: 33
Maksimisyke: 193

Suuressa mittakaavassa urheilijan päivä voi vaikuttaa hyvinkin yksinkertaiselta ja äärimmäisen paljon rutiineihin ja aikatauluihin sidotulta. Sitähän se toki on, vai onko sittenkään? Kun mennään pienempään mittakaavaan, eli urheilijan pääkopan sisälle, niin päivä onkin täynnä analysointia ja riskilaskelmia.

Suuressa mittakaavassa päiväni on aika lailla seuraavan kuvauksen kaltainen: aamulla nousen ylös sängystä siihen samaan aikaan kuin joka aamu, noin puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä. Aamupalaksi syön 4-viljan puuroa hillolla sekä ruisleipää kinkulla, juustolla ja tomaatilla höystettynä. Muiden aamutoimien jälkeen koittaa aamupäivän harjoitus alkaen kello yhdeksän. Päivästä riippuen teen teho-, peruskestävyys- tai voimaharjoituksen ja nautin urheilujuomaa tasaisin väliajoin treenin aikana. Aamupäivän harjoituksen kesto on yleensä noin pari tuntia, ja sen jälkeen kotiin saavuttuani juon välittömästi palautusjuoman. Seuraavana vuorossa on suihku, varustehuolto ja lounas. Lounaan jälkeen on aikaa yleiseen asioiden hoitoon noin tunti, jonka jälkeen nukun päiväunet. Noin kello kolmelta on välipalan aika, jolloin yleensä syön jogurttia, mysliä ja leipää. Kello neljä lähden taas treenaamaan. Harjoituksen ja satojen hikipisaroiden jälkeen toistan taas samat rutiinit kuin aamun harjoituksen jälkeen. Päivällisen jälkeen lähes koko ilta on yleensä vapaa-aikaa jota vietän perheen kanssa puuhastellen. Illalla ennen nukkumaan menoa on vielä venyteltävä ja syötävä iltapala, joka koostuu samoista aineksista kuin välipala. Nukkumaan menen noin kello yksitoista. Samat rutiinit toistuvat taas seuraavana päivänä, pois lukien lepopäivät.

Pienemmässä mittakaavassa päiväni voi olla seuraavanlainen: aamulla saatuani silmät auki teen nopean analyysin terveydentilasta, eli onko nenä tukkoinen tai kurkku karhea. Yleensä näin ei ole, joten päivä lähtee suunnitellusti liikkeelle. Taas olen selvinnyt yhtä yötä lähemmäksi huippukuntoa ilman sairastumista. Parin ensimmäisen askeleen jälkeen on jälleen vuorossa analyysia, tällä kertaa siitä miltä lihaksisto tuntuu. Hyvin vaikuttaa kroppa yön aikana palautuneen, eivätkä lihakset ole edes kipeät eilisestä voimaharjoituksesta. Tallustelen tietokoneelle ja kytken Firstbeatin Bodyguardin kiinni koneeseen nähdäkseni mitä yön aikana tehty sykekeräys näyttää hermoston palautumisen tilaksi. Palautumista on tapahtunut 84% omasta maksimipalautumisesta, vielä voin siis toteuttaa suunnitelman mukaista treeniä ilman ylimääräistä lepoa tai harjoittelun keventämistä. Jos lukema olisi tippunut 60%:n paikkeille olisi syytä pitää lepopäivä, tai vähintäänkin jätettävä päivälle suunniteltu tehoharjoitus tekemättä.

Kuva: Esimerkki palautumistilan seurannasta. Seurantakuvaajasta voidaan hahmottaa harjoittelun rytmitys ja tarkentaa harjoitussuunnitelmia päivä- ja viikkotasoilla.

Aamun analyysien jälkeen syön aamupalan normaalisti ja lähden treenaamaan kello yhdeksän. Rullasukset saavat kyytiä lähes normaaliin malliin. Selkä on aavistuksen kireällä ja se vaikuttaa heikentävästi tekniikkaan. Potku ei mene loppuun asti, mikä heikentää hieman voimantuottoa. Tänään ei siis todennäköisesti tule ennätystä testiin. Pitää päästä pian hierojalle, jotta saa taas kaikki tehot irti kropasta tulevissa harjoituksissa! Kaikki muu paitsi selkä toimii hyvin, ja saavutan harjoitukselle asetetut tavoitteet. Jälleen kerran treenikaverit olivat heikompia kuin minä, jonka johdosta itseluottamus kasvaa entistä kovemmaksi. Olen edelleen oikealla tiellä, kauden päätavoite kirkkaana mielessä viiden kuukauden päässä MM-kisoissa. Pienten yksityiskohtien huomioiminen nousee syksyn lähestyessä ja edetessä entistä suurempaan rooliin kaikessa tekemisessä. Vaihtamalla kuivan paidan loppuverryttelyä varten pienensin taas huomattavasti paleltumisen kautta tulevaa sairastumisriskiä. Lounas maistuu hyvin ja päiväuni on todellista powersleepiä suu auki tyyny märäksi kuolaten. Välipalan jälkeen on vuorossa iltapäivän huoltoharjoitus.

Olo on väsyneempi kuin pitäisi, ja mielen valtaa epävarmuus siitä, että rasitus on sittenkin alkanut kasaantua liikaa ja väsymys on hiipinyt salakavalasti kroppaan. Jalkapohjan vanha rasitusvaiva oireilee taas, ja pahimmassa tapauksessa estää koko syksyn ajan jalkalenkkien tekemisen. Pitäisikö sille nyt antaa reilusti lepoa, ja käyttää enemmän rullahiihtoa ja pyöräilyä harjoittelussa. Toisaalta oireet todennäköisesti kaikkoavat taas hierojalla käynnin jälkeen pitkäksi aikaa. Mielessä pyörii kuitenkin koko ajan ajatus mitä jos…? Se ainakin on selvää, että juoksua pitää pystyä tekemään syksyllä, jos mielii talvella päästä mäkien päälle helposti. Yleensä huonompi tunne lihaksissa helpottaa palauttavan treenin aikana, mutta nyt ei. Kyllä tämä taitaa olla selkeää väsymystä. Huomenaamulla tiedän taas enemmän, sillä ensi yönäkin otan yökeräyksen, joka ilmaisee palautumisen tilan. Johtuisikohan palautumattomuus sittenkin siitä, että kropassa on jokin pöpö ja olen tulossa kipeäksi? Paino ei ole lähtenyt ainakaan vielä nousuun, joten pitkää aikaa keho ei ole ollut liian stressaantuneessa (väsyneessä) tilassa, jolloin se alkaa kerätä nestettä itseensä.

Kaikesta pienestä epävarmuudesta huolimatta olen taas yhtä treenipäivää lähempänä huippukuntoa. Toivottavasti poika nukkuu levollisesti ensi yönä, jotta saan itsekin nukuttua kunnolla ja palauduttua hyvin. Illalla pitää ottaa vielä varmistukseksi ylimääräinen annos C-vitamiinia, E-vitamiinia ja sinkkiä, jotta vastustuskyky pysyy hyvänä. Vielä pitäisi jaksaa muutama päivä kovaa treeniä ennen seuraavaa lepopäivää, jota vietän keskimäärin kerran viikossa. Yleensä lepopäivälle kasaantuu aika paljon tekemistä, mutta siitä ei pidä stressata liikaa. Lepopäivänä minun tulee palautua tulevia harjoituksia varten. Teen siis sen mitä ehdin ja koen mielekkääksi, sillä haluan viettää aikaa myös perheeni kanssa.
Edellä on kuvaus normaalista kotipäivästäni. Leireillä rutiinit eivät poikkea kotona olemiseen nähden juurikaan muuten kuin aikataulujen ja illan tekemisen osalta. Yleensä leireillä teen iltaisin ns. paperihommia tai käyn hierojalla.

Urheilijan arki on jatkuvaa olotilan, lihaksiston, tekniikan ja kaikkien mahdollisten suorituskykyyn vaikuttavien asioiden analysointia sekä mahdollisten näihin asioihin vaikuttavien riskien ennakoimista ja välttämistä. Se on syy-seuraussuhteiden miettimistä, sekä hallittua ja kontrolloitua riskien ottoa. Yksinkertaisuudessaan se on itsensä nautinnollista toteuttamista, äärirajoilla. Se on jotain mitä kaikkien tulisi joskus elämässään saada kokea!

Syysterveisin,
Musti