Tutkimus: Liikunta ja hyvä kunto vähentävät työstressiä

Kirjoittaja Tiina Föhr on koulutukseltaan Terveystieteiden Maisteri (TtM) /liikuntalääketiede ja fysioterapeutti. Hänen väitöskirjansa ”The relationship between leisure-time physical activity and stress on workdays with special reference to heart rate variability analyses” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 4.11.2016.

Alkuun haluan kiittää Firstbeatia tiiviistä yhteistyöstä. Jyväskylän yliopiston ja Firstbeatin yhteistyön ansiosta sykeseuranta on ollut mukana useammissa yliopiston terveystieteiden laitoksen tutkimuksissa joita olen saanut hyödyntää väitöstutkimuksessani.

Väitöskirjani aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Liikkumattomuus ja ylipaino sekä työperäinen stressi ovat laajuudessaan merkittäviä ongelmia ja haasteita nykypäivän yhteiskunnassa. Useimmat työikäiset ihmiset viettävät noin puolet valveillaoloajastaan työssä. Täten työllä on merkittävä vaikutus työikäisten elämään, kuten päivittäiseen liikunta-aktiivisuuteen ja päivittäisen stressin määrään. Nykypäivänä työntekijöiden hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen merkittäviä uhkatekijöitä ovat terveyden kannalta liian vähäinen liikunta-aktiivisuus sekä työstressi, joista aiheutuu huomattavia terveydenhuollon, sairauspoissaolojen ja ennenaikaisen eläkkeelle siirtymisen aiheuttamia kustannuksia.

Väitöskirjatutkimukseni tarkoituksena oli selvittää Firstbeatin yksilölliseen sykevälivaihteluun pohjautuvan menetelmän käytettävyyttä stressin sekä liikunta-aktiivisuuden ja stressin välisen yhteyden arvioinnissa. Tutkimus pyrki selvittämään subjektiivisen ja sykevälivaihteluun pohjautuvan objektiivisesti mitatun stressin yhteyttä. Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää kuinka liikunta-aktiivisuus ja siihen kytkeytyvät fyysinen kunto ja kehonkoostumus ovat yhteydessä työpäivän aikaiseen stressiin ja seuraavan yön palautumiseen. Väitöskirjani koostuu neljästä julkaisusta, joista kahden tuloksia olenkin jo aiemmin esitellyt Firstbeat-blogissa. Tällä kertaa esittelen yhteenvetona koko väitöskirjani päätuloksia, johtopäätöksiä ja pohdintoja.

Vaikka psykologinen ja fysiologinen stressi ovat yhteydessä toisiinsa, ovat ne silti kaksi eri asiaa ja erotettavissa toisistaan. Sykevälivaihteluun pohjautuva stressi on pysyvämpi ominaisuus kuin yksilön stressikokemus

Kyselyn avulla itse arvioidun ja objektiivisesti sykevälivaihtelun avulla mitatun stressin yhteyttä tutkittiin aineistossa, joka koostui ylipainoisista ja psykologisesti stressaantuneista henkilöistä. Tulokset osoittivat, että objektiivisesti mitattu sykevälivaihteluun pohjautuva stressi oli yhteydessä subjektiiviseen stressiin. Toisin sanoen henkilöillä, jotka raportoivat korkeampaa stressiä myös objektiivisesti mitattu stressi oli korkeampaa ja palautuminen huonompaa. Yhdeksän kuukauden seurannassa tutkittavien subjektiivinen stressitaso laski objektiivisesti mitatun stressin/palautumisen tasojen pysyessä ennallaan. Tulokset siis osoittivat, että subjektiivisesti koettu ja objektiivisesti mitattu stressi käyttäytyivät eri tavoin pidemmällä aikavälillä. Tulokset antavat näyttöä siitä, että sykevälivaihteluun pohjautuva stressi on pysyvämpi ominaisuus kuin yksilön stressikokemus ja tukevat ajatusta siitä, että vaikka psykologinen ja fysiologinen stressi ovat yhteydessä toisiinsa, ovat ne silti kaksi eri asiaa ja erotettavissa toisistaan.

Liikunta-aktiivisuus edesauttaa stressinhallintaa. Hyvä fyysinen kunto on tärkeää hyvälle yönaikaiselle palautumiselle.

Tutkimuksessani liikunta-aktiivisuus, hyvä fyysinen kunto ja terveydelle edullinen kehonkoostumus olivat yhteydessä pienempään objektiivisesti mitattuun stressiin työpäivänä. Lisäksi hyvä fyysinen kunto ja terveydelle edullinen kehonkoostumus olivat yhteydessä hyvään työpäivän jälkeisen yön palautumiseen. Vastaavanlaiset tulokset havaittiin sekä pienemmässä hyvä- ja huonokuntoisista miehistä että suuressa yli 16 000 suomalaisesta työikäisestä koostuvissa aineistoissa. Ylipainoisten ja psykologisesti stressaantuneiden henkilöiden seurannassa havaittiin keskimääräistä korkeamman liikunta-aktiivisuuden tason olevan yhteydessä keskimääräistä voimakkaampaan subjektiivisen stressin laskuun (Kuva 1.). Tulosten perusteella stressaantuneiden, mutta keskimääräistä liikunnallisempien yksilöiden vaikuttaisi siis olevan helpompi alentaa koetun stressin tasoa pidemmällä aikavälillä.

Kuva 1. Liikunta-aktiivisuuden tason vaikutus subjektiivisen stressitason laskuun 9 kuukauden tutkimusjakson aikana. METI ka=keskimääräinen liikunta-aktiivisuus; METI ka+1SD=keskimääräistä korkeampi liikunta-aktiivisuus; METI ka−1 SD= keskimääräistä pienempi liikunta-aktiivisuus.

Tulevaisuudessa monia mielenkiintoisia tutkimusaiheita

Tutkimuksestani nousi esiin monia mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita. Sykevälivaihteluun pohjautuva objektiivisesti mitattu stressi oli yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin; matalaan liikunta-aktiivisuuten, ylipainoon ja huonoon fyysiseen kuntoon. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia sykevälivaihteluun pohjautuvan stressin yhteyttä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin pidemmällä aikavälillä. Tutkittavat eivät lisänneet liikunta-aktiivisuuttaan yhdeksän kuukauden tutkimusjakson aikana, joten tutkimus ei tarjoa näyttöä lisääntyneen liikunta-aktiivisuuden vaikutuksesta subjektiiviseen tai objektiivisesti mitattuun stressiin. Tulevaisuudessa olisikin mielenkiintoista tutkia kuinka huonokuntoisten ja vähiten liikkuvien lisääntynyt liikunta-aktiivisuus vaikuttaisi objektiivisesti mitattuun stressin. Liiallinen istuminen on tällä hetkellä paljon tutkimusmaailmassa esillä ollut aihe. Olisi mielenkiintoista tutkia istumiseen käytetyn ajan ja sykevälivaihteluun pohjautuvan stressin yhteyttä. Huolimatta siitä, että yksilö liikkuisi suositusten mukaisesti viikottain, hänen päivänsä voivat sisältää paljon passiivista aikaa kuten istumista, jonka on tutkittu olevan yhteydessä muun muassa masennukseen.

Tulokset tukevat sykevälivaihteluun pohjautuvan menetelmän käytettävyyttä stressin arvioinnissa subjektiivisten menetelmien rinnalla. Vaikka subjektiivinen koettu stressi ja objektiivisesti mitattu sykevälivaihteluun pohjautuva stressi ovat yhteydessä toisiinsa, ne myös mittaavat osin eri asioita ja näin molemmat tuovat lisäarvoa stressitilojen arviointiin ja tarvittavien hoitokeinojen valintaan. Parhaimmassa tapauksessa objektiivinen palaute stressin kertymisestä ja palautumisen puutteesta voi herättää yksilön toimiin ja elämäntapamuutoksiin jo ennen kuin yksilö kokee olevansa stressaantunut. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että liikunta-aktiivisuudella ja erityisesti hyvällä fyysisellä kunnolla sen ollessa yhteydessä hyvään palautumiseen, on merkitystä stressinhallinnassa. Tuloksia voidaan hyödyntää monin tavoin terveyspolitiikassa, työpaikoilla sekä liikunta- ja terveysalan ammattilaisten päivittäisessä kliinisessä työssä. Tutkimuksessa hyödynnetyn tavallisen elämän yhteyteen soveltuvan mittausmenetelmän käyttö voi auttaa stressitilan havaitsemisessa ja sen vakavuuden arvioinnissa. Mittauksesta saatava objektiivinen palaute kehon stressistä ja palautumisesta voi auttaa välttämään pitkään jatkuneesta stressistä aiheutuvia terveysongelmia.

Väitöskirja on luettavissa JYX-arkistossa

Kiinnostaisiko sinuakin tietää, miten liikunta vaikuttaa työstressiisi?

Firstbeat Life -palvelu tarjoaa lähes laboratoriotarkkaa dataa ja yksilöllisiä oivalluksia tasapainon löytämiseksi. Tutustu lisää ja jaa linkki työnantajallesi.

VÄITÖSKIRJAAN SISÄLTYVÄT ARTIKKELIT:

I Föhr, T., Tolvanen, A., Myllymäki, T., Järvelä-Reijonen, E., Rantala, S., Korpela, R., Peuhkuri K., Kolehmainen, M., Puttonen, S., Lappalainen, R., Rusko, H. & Kujala, U. M. Subjective stress, objective heart rate variability-based stress, and recovery on workdays among overweight and psychologically distressed individuals: a cross-sectional study. Journal of Occupational Medicine and Toxicology 2015;10:39. doi:10.1186/s12995-015-0081-6.

II Föhr, T., Tolvanen, A., Myllymäki, T., Järvelä-Reijonen, E., Peuhkuri, K., Rantala, S., Kolehmainen, M., Korpela, R., Lappalainen, R., Ermes, M., Puttonen, S., Rusko, H. & Kujala, U. M. Physical activity, heart rate variability–based stress and recovery, and subjective stress during a 9-month study period. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 2016; doi: 10.1111/sms.12683.

III Teisala, T., Mutikainen, S., Tolvanen, A., Rottensteiner, M., Leskinen, T., Kaprio, J., Kolehmainen, M., Rusko, H. & Kujala, U. M. Associations of physical activity, fitness, and body composition with heart rate variability–based indicators of stress and recovery on workdays: a cross-sectional study. Journal of Occupational Medicine and Toxicology 2014;9:16. doi:10.1186/1745-6673-9-16.

IV Föhr, T., Pietilä, J., Helander, E., Myllymäki, T., Lindholm, H., Rusko, H. & Kujala, U. M. Physical activity, body mass index and heart rate variability-based stress and recovery in 16 275 Finnish employees: a cross-sectional study. BMC Public Health 2016;16:701. doi: 10.1186/s12889-016-3391-4.

Tiina Föhr

Tiina Föhrillä on vahva tausta terveyden ja hyvinvoinnin tutkimuksen saralla. Maisteriopintojensa aikana Tiina kiinnostui pääaineensa (liikuntalääketiede) opintojen ohella kauppakorkeakoulun tarjoamista opinnoista. Hän suoritti sivuaineopintoina liiketoimintaosaamisen perusteet ja sekä johtamisen aineopinnot. Erityistä kiinnostusta herätti työhyvinvointi.  Gradu-tutkielmansa Tiina teki liikunta-aktiivisuuden ja työstressin yhteyksistä. Gradu-tutkimuksessa stressin arviointi perustui ainoastaan kyselyyn. Terveystieteiden maisteriksi valmistuttuaan tarjoutui tilaisuus jatkaa tutkimusta tämän mielenkiintoisen ja tärkeän aiheen parissa, keskittyen sykevälivaihteluun pohjautuvan menetelmän käyttöön stressin arvioinnissa. Nuoresta iästä asti Tiina on harrastanut monipuolisesti liikuntaa ja liikunta onkin edelleen tärkeässä osassa hänen elämäänsä. Lähempänä 30 ikävuotta syttyi innostus kestävyysjuoksuun ja siinä kilpailemiseen. Kilpailukokemusta on haettu muun muassa SM-puolimaratonilta ja -maratonilta sekä Kalevan kisoista (10 000m). Tulevaisuudessa Tiina toivoo  pääsisevänsä työskentelemään työhyvinvoinnin parissa ja vaikuttamaan ihmisten työssä viihtymiseen ja jaksamiseen.