Tutkimus: Fyysinen aktiivisuus on yhteydessä matalampaan objektiiviseen stressiin työpäivinä

Tiina Teisala

• TtM/liikuntalääketiede, fysioterapeutti, tällä hetkellä jatko-opiskelija Jyväskylän yliopistossa
• Väitöskirjan aihe: Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden ja työstressin yhteys, mittausmenetelmänä sykevälivaihtelu
• Väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä, joista ensimmäisen löydöksiä seuraavassa tekstissä esitellään

Tiina Teisala huolehtii omasta hyvinvoinnistaan juoksemalla

Olen iloinen saadessani kertoa liikuntalääketieteen alan väitöskirjani ensimmäisen osatyön tuloksista. Alkuun haluan kiittää muita artikkeliin osallistuneita kirjoittajia sekä Firstbeatin työntekijöitä yhteistyöstä, jota ilman julkaisua ei olisi syntynyt. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää kuinka fyysisen aktiivisuuden, fyysisen kunnon ja kehonkoostumuksen eri mittarit ovat yhteydessä objektiiviseen, sykevälivaihteluun perustuvaan stressiin ja palautumiseen työpäivinä. Lisäksi tarkoitus oli alustavasti tutkia objektiivisesti mitatun stressin ja subjektiivisten uupumusoireiden yhteyttä.

Poikkileikkaustutkimuksessa tutkittiin 81 perustervettä miestä (ikä 26—40 vuotta). Objektiivinen stressi ja palautuminen määritettiin Firstbeatin Hyvinvointianalyysillä perustuen sykkeeseen ja sykevälivaihteluun. Tutkittavien sykeseuranta toteutettiin 3 vrk:n ajalta Bodyguard 2 -mittalaitteella. Fyysinen kunto ja kehonkoostumus arvioitiin laboratoriomittauksissa. Fyysisen aktiivisuuden taso puolestaan perustui haastatteluun (MET indeksi [h/pvä]) ja itse raportoituun aktiivisuusluokkaan.

Tutkimuksen metodit, tulokset ja johtopäätökset on luettavissa artikkelista, joka on julkaistu kaikille avoimessa open access-muodossa. Kerron tässä tekstissä tutkimuksen tuloksista ja johtopäätöksistä lyhyesti ja mahdollisimman selkeästi. Tulokset antavat näyttöä siitä, että fyysisesti aktiivisten, paremmassa kunnossa olevien ja terveydelle edullisemman kehonkoostumuksen omaavien yksilöiden objektiivinen stressi on matalammalla tasolla kuin niiden, jotka liikkuvat vähemmän, ovat huonommassa kunnossa ja omaavat terveydelle epäedullisemman kehonkoostumuksen. Faktorikuva (kuva 1) esittää, että fyysinen aktiivisuus, kunto ja kehonkoostumus yhdessä selittävät 27,5 % vuorokauden aikaisen stressin (total stress) vaihtelusta. Tutkimusasetelmasta johtuen tuloksista ei voida tehdä johtopäätöksiä syy- ja seuraussuhteista stressin ja inaktiivisuuden välillä.

Fyysiseen aktiivisuuteen ja työstressiin kohdistuva tutkimus on ajankohtaista ja tärkeää. Työssä käyvän väestön keski-ikä nousee; on suuri tarve edistää työntekijöiden työhyvinvointia ja luoda pidempiä työuria. Tarvitaan keinoja väestön fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ja terveydelle haitallisen työstressin ehkäisemiseen. Tämän tutkimuksen löydökset fyysisen aktiivisuuden, kunnon ja kehonkoostumuksen yhteydestä sykevälivaihteluun perustuvaan stressiin ja palautumiseen tulisi huomioida työstressin arvioinnissa, ehkäisyssä ja hoidossa. Lisäksi tutkimus osoitti, että haastattelulla kerätty tieto fyysisen aktiivisuuden tasosta sekä itse raportoitu fyysisen aktiivisuuden luokka ja toisaalta bioimpedanssilaitteella mitattu kehon rasvaprosentti ja painon ja pituuden suhteeseen perustuva painoindeksi (BMI) olivat samoin yhteydessä objektiiviseen stressiin ja palautumiseen. Tulosten perusteella kliinisessä työssä voitaisiin siis käyttää helpommin kerättävää tietoa fyysisen aktiivisuuden tasosta ja kehon koostumuksesta, aktiivisuusluokkaa ja BMI:tä. Tulokset tukevat tämän tutkimuksessa käytetyn objektiivisen stressin arviointimenetelmän käytettävyyttä myös siltä osin, että objektiivinen stressi oli yhteydessä subjektiivisiin työuupumuksen oireisiin.

Yleisesti voin vielä todeta loppuun, että tulokset tukevat tämän sykevälivaihteluun perustuvan menetelmän käytettävyyttä stressin ja palautumisen arvioinnissa. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan ja tulenkin jatkamaan tämän aiheen parissa väitöskirjani seuraavissa osatöissä tutkien muun muassa tarkemmin objektiivisen stressin ja palautumisen yhteyttä subjektiiviseen stressiin. Jyväskylän yliopiston ja Firstbeatin yhteistyön ansiosta sykeseuranta on ollut mukana useammissa yliopiston terveystieteiden laitoksen tutkimuksissa. Tulevissa väitöskirjatutkimukseni osatöissä pääsen tutkimaan tämän stressin arviointimetodin käytettävyyttä laajemmilla aineistoilla ja erilaisilla tutkimusasetelmilla.

Kuva 1: Fyysinen aktiivisuus, kunto ja kehonkoostumus stressin ja palautumisen vaihtelun selittäjinä. Rasvaprosentin (body fat%), kehon painoindeksin (BMI) ja maksimaalisen hapenottokyvyn (VO2max) faktorilataukset (standardoidut estimaatit ja keskivirheet, S.E.) sekä faktorilataukset ja selitysaste (R2) Firstbeat muuttujille; työajan stressi% (WS), koko vrk:n stressi% (TS), koko vrk:n stressi indeksi (SI), koko vrk:n palautuminen (TR), koko vrk:n palautumisindeksi (RI), RMSSD, palautuminen yö (stress balance, SB), ja palautumisindeksi yö (RIS).

Mukavaa kevättä ja kesää! Muistakaa huolehtia itsestänne, liikkukaa ja välttäkää haitallista stressiä!

Haluatko sinäkin tietää, miten liikunta vaikuttaa hyvinvointiisi?

Firstbeat Life -palvelu tarjoaa lähes laboratoriotarkkaa dataa ja yksilöllisiä oivalluksia tasapainon löytämiseksi. Tutustu lisää ja jaa linkki työnantajallesi.

Tutkimuksen tarkemmat tiedot: Teisala et al.: Associations of physical activity, fitness, and body composition with heart rate variability–based indicators of stress and recovery on workdays: a cross-sectional study. Journal of Occupational Medicine and Toxicology 2014 9:16.

Kirjoittaja: 
Tiina Teisala
TtM, fysioterapeutti, jatko-opiskelija (JYU)