Mitä tapahtuu urheilijan pään sisällä? – Urheilupsykologian ja sydämen sykevälivaihtelun (HRV) välinen yhteys

Edellisissä blogikirjoituksissa on korostettu palautumisen merkitystä urheilusuoritukseen fysiologiselta näkökannalta. Mutta mitä jos tutkisimme asiaa psykologisesta näkökulmasta? Miten sydämen sykevälivaihtelua analysoimalla voidaan vaikuttaa urheilijan henkiseen valmistautumiseen tai miten vastaavasti hyvä henkinen valmistautuminen vaikuttaa sykevälivaihteluun?

Urheiluvalmentajat ovat viime aikoina olleet yhä enemmän kiinnostuneita urheilijan palautumisesta ja sen seurannasta. Alfred Banduran ”minäpystyvyys”-teoriaa (theory of self-efficacy) on rinnastettu usein henkiseen valmistautumiseen ja suorituskykyyn ja se tarkoittaa henkilön omia uskomuksia liittyen omiin kykyihin, kiinnostuksiin, motivaatioon, kognitiivisiin taitoihin ja itsesäätelytaitoihin. Banduran mukaan minäpystyvyys muodostuu neljästä eri tiedon lähteestä, jotka ovat; Onnistumisen kokemukset, sosiaalinen tuki ja kannustus, toisten henkilöiden onnistumiset sekä viimeisenä muttei vähäisempänä fysiologiset tekijät. Sykevälivaihtelu on erinomainen työkalu urheilijan fysiologisten tekijöiden mittaamiseen ja näin ollen vaikuttaa oleellisesti myös urheilijan minäpystyvyyteen. Tämä minäpystyvyyden lisääntyminen vaikuttaa henkiseen valmistautumiseen, jolla taas on huomattava merkitys itse urheilusuoritukseen.

Vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa (Maman & Kanupryia) tutkittiin yliopistotason tai sitä ylemmän tason koripallopelaajien sydämen sykevälivaihtelun yhteyttä heidän minäpystyvyyteensä sekä suoritustasoonsa. Tutkimuksen tarkoitus oli tutkia miten sykevälivaihtelua voidaan hyödyntää stressittömän olotilan luomiseen pelaajilla, joille stressi ja jännitys ovat suuressa osassa itse urheilusuorituksessa. Tutkimustulosten mukaan fysiologisten mittausten avulla urheilijoiden oli helpompi löytää mielentila ”Zone of excellence”, joka sopii heille parhaiten ja jonka avulla urheilusuoritusten tasoa pystyttiin parantamaan. Toinen mielenkiintoinen tutkimustulos oli pelaajien minäpystyvyyden lisääntyminen. Nämä tulokset osoittavat, että sykevälivaihtelulla voi olla merkitystä myös urheilijan psyykkeen kehittymiseen ja se voi samalla toimia ns. urheilusuorituksen mittarina.

Toinen mielenkiintoinen aiheeseen liittyvä tutkimus julkaistiin hiljattain KIHU:n (Kilpa- ja Huippu-urheilun tutkimuskeskus) toimesta (Vesterinen ym. 2013). Tutkimuksessa keskityttiin tarkkailemaan fyysisen ja psyykkisen harjoittelukuormituksen määrää taitoluistelijoiden keskuudessa. Tutkimuksessa yhtenä oleellisena mittarina käytettiin Firstbeatin palautumisindeksiä. Urheilupsykologisesta näkökulmasta tarkasteltuna kiinnostavin tutkimustulos oli palautumisen ja henkisen valmistautumisen välinen yhteys. Harjoittelukauden aikana urheilijan suoritukset olivat heikkoja ja palautumisindeksin arvot olivat alhaisia. Urheilupsykologilla vierailun jälkeen sekä urheilijan suoritus- että palautumistaso alkoivat välittömästi kohota. Tämä tutkimustulos osoittaa, että sykevälivaihtelun analysoinnilla ei pelkästään ole vaikutusta urheilijan psyykkeeseen vaan että psyykkisillä tekijöillä on myös vaikutusta sydämen sykevälivaihteluun ja palautumiseen.

Myös urheiluvalmentajat ovat alkaneet ymmärtää palautumisen merkityksen urheilijan suoritustasoon ja kokonaisvaltaiseen kehittymiseen. Esimerkiksi Jokerien KHL-joukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund toteaa, että on yhtä tärkeää keskittyä harjoitusten ohella myös siihen, mitä tapahtuu 20 tunnin aikana harjoitusten ulkopuolella. Westerlundin mielestä Firstbeatin sykevälivaihtelua hyödyntävät analyysit ovat hyvä tapa oppia lisää omasta fysiologiastaan mutta myös omista henkisistä voimavaroistaan. On tärkeää tietää mikä päivän aikana aiheuttaa stressiä ja mitkä tekijät taas auttavat pelaajaa palautumaan stressistä.

Kirjoittaja:
Eeva Kettunen
LiTM, Ekonomi, Jyväskylän yliopiston Liikunta- ja Urheilupsykologian maisteriopiskelija

Lähteet:
Bandura, A. (1977) Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change. Psychological Review. 84:2, 191-215.

Maman, P., Kanupriya, G. (2012) The effect of heart rate variability biofeedback on performance psychology of basketball players. Applied Psychophysiology and Biofeedback. 37:2, 131-144.

Singh. T.D., Bhardwaj, G. & Bhardwaj, V. (2009) Effect of self-efficacy on the performance of athletes. Journal of Exercise Science and Physiotherapy. 52:2, 110-114.

Vesterinen, V., Hynynen, E., Nummela, A. & Sipari T. (2013) Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta. KIHU:n julkaisusarja nro 42. KIHU.

Firstbeat (2014) Helsingin Jokerit: Palautuminen keskeistä kehittymisessä ja menestymisessä. 5.12.2014.