Mistä löytää motivaatio liikkumiseen, jos ei jaksa eikä kiinnosta?

”Tieto ei sinänsä muuta ihmisten käyttäytymistä. Jos näin olisi, mehän olisimme terveempiä kuin koskaan”, toteaa terveyspsykologi Sanna Sinikallio Ylen uutisessa. Sinikallion mukaan kansalle kuulutetut terveyssuositukset ja -ohjeistukset voivat kääntyä vaikutuksiltaan päinvastaiseksi, sillä ne niputtavat ihmiset ikään kuin yhteen ja samaan muottiin. Hyvää tarkoittava tieto terveyden edistämiseksi saattaa tuntua painostavalta niskaan huohotukselta tai jopa terveysterrorismilta, kuten Sinikallio kuvailee. Terveysvalistuksen kirjo ulottuu laajalle, mutta tartun tässä kirjoituksessa vain sen yhteen osa-alueeseen, liikuntaan.

Mikä motivoi, kun pyykkilautavatsa ei kiinnosta?

Muistaako kukaan enää leipämainosta, jossa todettiin, että jotkut tykkää muhkummasta? Samaan tapaan kuin jotkut eivät pidä litteän ruisleivän suutuntumasta, kaikki eivät innostu hikisestä salitreenistä. Tai juoksulenkistä. Tai hiihdosta. Tai välttämättä mistään muustakaan liikuntamuodosta. Välillä motivaation löytäminen on hankalaa itsellekin, vaikka mietin työni puolesta joka päivä ihmisten liikuntaan liittyviä tarpeita sekä sitä, miten voisimme auttaa eri tasoisia liikkujia saavuttamaan omat tavoitteensa. Lisäksi ideoin ja suunnittelen kuluttajalaitteisiin sopivia ominaisuuksia myös terveyden näkökulmasta.

Liikunnan aikaansaama ilo ja hyvänolontunne eivät ole kaikille riittäviä motivaattoreita. Eivät välttämättä myöskään kalorinkulutus, ulkonäköseikat, kunnon kohoaminen tai edes parempi terveys. Kun motivaatiota liikkumiseen ei löydy, sitä jää ikään kuin odottamaan, että jokin menee pieleen: selkä kramppaa, pumppu reistailee, uni huononee merkittävästi tai uupumus antaa merkkejä itsestään. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa liikkumaan, vaikka tokihan se on helpompaa silloin, kun ei ole vielä ihan täysin rapakunnossa. Liikunta on paras lääke viimeistään silloin, kun  huomaa hengästyvänsä ihan arkisista asioista, kuten kauppakassien kantamisesta tai rappujen nousemisesta.

Liikuntaa veren maku suussa vai hyvällä fiiliksellä?

Liikkumisen välttämiseksi on liiankin helppo keksiä tekosyitä, mutta siitä on myös helppo tehdä mustavalkoista ja mediaseksikästä. Esimerkiksi joissakin kunnonkohotukseen tähtäävissä tv-ohjelmissa osallistujia piiskataan liikkumaan aineenvaihdunnan kustannuksella, kun taas fitnessbuumi saa tavallisen ihmisen tuntemaan itsensä riittämättömäksi. On siis kysyttävä itseltään, mikä tai mitkä ovat niitä asioita, joita liikunnalla tavoittelee: onko se iso takamus, pienempi rasvaprosentti, hyvä fiilis vai terveyden ylläpitäminen? Toki on mahdollista lyödä kaikki kärpäset samalla iskulla. On hieno asia, jos liikunta tuottaa itselle monipuolista iloa ja hyötyä.

Meillä Firstbeatilla liikunta nähdään kuitenkin ensisijaisesti tehokkaana sairauksien ennaltaehkäisijänä sekä yleisen jaksamisen ja terveyden edistäjänä ja ylläpitäjänä. Liikunta tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia ja stressinhallintaa varsin tehokkaasti, mutta hyötyjen saavuttaminen vaatii säännöllisyyttä ja sitä myöten myös itsekuria ja rutiineja. Liikkumiseen pitäisi siis löytyä motivaation lisäksi myös aikaa. Yksi keino on reippailla työajalla, jos se vain on oman työn puolesta mahdollista.

Joillekin malttamattomille, joita liikunta itsessään ei kiinnosta, liikunnan hyötyjen tulisi olla välittömästi nähtävissä tai mitattavissa. Näinhän ei kuitenkaan ole, jos lihaskipua ei lasketa. Pitkäjänteisyys ja sitkeys kuitenkin palkitaan, sillä heikkokuntoiset hyötyvät nopeimmin jo pienestäkin liikunnan lisäyksestä. Kaikki eivät motivoidu samoista asioista, mutta joillekin oman todellisen kuntotason tietäminen ja kunnon kehittymisen seuraaminen voi olla se puuttuva osa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin palapelissä.

Pidetään siis peukkuja sille, että meistä jokainen löytää juuri itselleen miellyttävimmän liikuntatavan, joka laittaa sydämen töihin – ja kenties sytyttää siellä pienen kipinän. Ei välttämättä rakkaudesta lajiin, vaan terveemmän elämän rakentamiseksi.