Liikkumattomuus vie rahat ja terveyden – yksilöltä, yrityksiltä ja yhteiskunnalta

Liika istuminen on kiireen lisäksi aikamme petollisimpia ja salakavalimpia terveysvihollisia. Istumisen vaarallisuus perustuu kehon suurten lihasryhmien passiivisuuteen ja tukirakenteiden yksipuoliseen kuormittumiseen sekä aineenvaihdunnan ja verenkierron hidastumiseen. Ei siis mikään ihme, että istuminen – samoin kuin muu passiivinen paikallaanolo – yhdistetään useisiin elintasosairauksiin aina diabeteksesta ylipainoon ja sepelvaltimotaudista masennukseen. Liikenteessä tuhatta ja sataa kaahaaville hurjastelijoille tavataan usein karjaista ikkunan läpi ”hautaanko sulla on kiire”, mutta ironista kyllä, samaa voidaan sanoa myös television eteen kestoparkkeeranneesta sohvaperunasta tai kenestä tahansa työnsä puolesta paljon pakaralihaksia lepuuttavasta penkkipotaatista.

Hyvä kunto lisää tutkitusti hyvinvointia

Kun liikkumattomuuden hintalappu lyödään pöytään, kohauttaa Matti Meikäläinen olkapäitään: ei paljon liikuta. Ja tottahan se on – harva jaksaa kiinnostua numeroista, ellei kyse ole omasta lompakosta. Vitsi onkin siinä, että paikallaan olevasta ruumiista kärsii, noh, koko ruumis. Liikkumalla vähän tai ei ollenkaan ihminen kaivaa omaa kuoppaansa hitaasti, mutta varmasti, kun taas jo muutaman tunnin reippailu viikoittain on tehokas tapa edistää ja ylläpitää omaa terveyttä, vireyttä ja toimintakykyä. Vaikka liikkumattomuuden kustannukset lähtevät yksilötasolta, yksilön ei tarvitse välittää numeroista tai valtion verojen menetyksistä. Kyse on puhtaasta itsekkyydestä: haluanko olla mieluummin terve vai sairas?

Liikkumattomuus on uusi ja kallis kansantauti

Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja heikko kunto on suomalaisten uusi kansantauti. Vain kymmenesosa työikäisistä liikkuu terveysliikuntasuositusten mukaisesti ja vain puolet liikkuu kestävyyskunnon kannalta riittävästi. UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankarin mukaan liikunnan puute yksistään aiheuttaa terveydenhuollossa 1–2 miljardin euron kustannukset, ja kun mukaan ympätään vielä työpanoksen menetykset, ennenaikaiset kuolemat ja sairauspoissaolot, kasvaa liikkumattomuuden hinta komeaan 4 miljardiin euroon. Yhden päivän sairauspoissaolo maksaa työnantajalle keskimäärin 350 euroa, mutta asiantuntijayrityksissä summa voi nousta lähes kolminkertaiseksi.

Istuminen yli seitsemän tuntia päivässä on selkein kuolemanriskiä nostava tekijä

Työikäiset suomalaiset istuvat keskimäärin yli seitsemän tuntia päivässä, mikä on selkein itsenäinen, liikkumisen määrästä riippumaton kuolemanriskiä nostava tekijä. Eniten istumista tapahtuu juuri työpaikalla. Syyllistävää sormea ei ole kuitenkaan syytä osoittaa sen kummemmin työntekijän kuin työnantajan suuntaan, sillä fakta on, että työn luonne on vuosikymmenten saatossa muuttunut fyysisesti kuormittavasta yksipuoliseksi, monotoniseksi näyttöpäätteen edessä pönöttämiseksi. Peräsin penkissä -elämäntyyli jatkuu enemmistön osalta väistämättä myös vapaa-ajalla, kun työmatkat kuljetaan autolla tai bussilla ja kotiin tultua jumiudutaan helposti television ääreen tai surffaillaan koneella tai kännykällä. Ei olekaan sattumaa, että lähes puolimiljoonaa suomalaista sairastaa tyypin 2 diabetesta, jonka WHO katsoo johtuvan suurelta osin (27 %) juuri liikkumattomuudesta.

Kaikki lähtee sisäisestä motivaatiosta

Liikunnasta puhuttaessa ja siihen kannustaessa moni ajattelee automaattisesti kalliita vermeitä, hikisiä juoksulenkkejä ja halibutin kokoisia hauislihaksia. Kenties suuri osa ongelmaa onkin juuri vääristynyt käsitys siitä, miten pitäisi liikkua ja mitä tavoitella. Totta on, ettei bodariksi tulla pelkkää palkkaripulloa heiluttelemalla, mutta fyysisen aktiivisuuden lähtökohtana ei pitäisikään olla ulkomuoto vaan oma terveys ja hyvinvointi. Itsensä vertaaminen muihin ja alentava, ”olen pelkkä rapakuntoinen rukkanen” -asenne jo ennen ensimmäisen askeleen ottamista eivät nekään lisää sitä liikkumiseen tarvittavaa tärkeintä polttoainetta eli sisäistä motivaatiota. Jos liikkuminen ei kiinnosta tai tuntuu muuten vain ärsyttävältä projektilta tai pakolliselta pahalta muiden joukossa, kannattaa yksioikoinen ajattelu vaihtaa positiivisempaan: Sen sijaan, että minun pitäisi lisätä liikuntaa, miten voisin vähentää paikallaanoloani? Toinen kikkakakkonen on tiedostaa se tosiasia, että vähän ei tai ei lainkaan liikkuvat ovat juuri niitä, jotka hyötyvät eniten liikunnan aikaansaamista terveyshyödyistä.

Syitä ihmisten liikkumattomuuteen on monia, mutta niin on onneksi liikkumiseenkin. On myös yhtä lailla tärkeää kannustaa ja motivoida yrityksiä tekemään näkyviä ja konkreettisia muutoksia henkilöstön aktiivisuuden lisäämiseksi, sillä jokainen askel työssä ja vapaa-ajalla kerryttää kullanarvoisia kilometrejä sekä työntekijän terveys- että työkykymittariin paremman suorituskyvyn ja jaksamisen muodossa.

Vierivä kivi ei sammaloidu, mutta onko motivaatiosi liikkumiseen siitä huolimatta kiven alla?

Firstbeat Life -palvelu tarjoaa lähes laboratoriotarkkaa dataa ja yksilöllisiä oivalluksia tasapainon löytämiseksi. Tutustu lisää, ota yhteyttä kumppaneihimme tai jaa linkki työnantajallesi.

Lähteet:
Elinkeinoelämän keskusliitto.
Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010 (OKM 2011:15).
Vasankari T. Runsas istuminen lisää kuolemanriskiä. Suomen lääkärilehti 2014;69 (25-32) :1893-1896.