Jokainen Hyvinvointianalyysimittaus kulminoituu aina henkilön tai ryhmän kanssa käytävään palautteeseen. Onnistunutkaan mittauksen suorittaminen ja raportointi eivät tuota toivottuja terveysvaikutuksia, mikäli palautteen punainen lanka on hukassa tässä koko Hyvinvointianalyysin tärkeimmässä vaiheessa. Tässä blogissa perehdytään hetkeksi miettimään mitkä ovat onnistuneen palautekeskustelun rakennusaineet sekä hyvät käytännöt asiantuntijan näkökulmasta käsin. Sen sijaan tulkinnallisiin kysymyksiin fysiologisisesta näkökulmasta ei tässä yhteydessä oteta enempää kantaa.
Hyvinvointianalyysin raportit kuvaajineen ovat meille teeman äärellä toimiville asiantuntijoille tuttuja ja turvallisia. Mittauksen tehneen henkilön kohdalla tilanne on toinen: palautekeskustelu asiantuntijan kanssa on usein hyvin ainutlaatuinen ja hartaasti, monesti hieman pelonsekaisin tuntein, odotettu hetki. Keskustelun kohteena ei ole enempää eikä vähempää kuin mittauksen tehneen henkilön oma elämä iloineen ja suruineen. Tämän vuoksi sataprosenttinen läsnäolo ja luottamuksellisen ilmapiirin synnyttäminen jo palautteen alkuvaiheessa ovat avaintekijöitä onnistuneen keskustelun ja vaikuttamisen kannalta. Kaikki sanalliset ja sanattomat viestit ovat osa sitä kokonaiskuvaa, joka henkilölle koko prosessista muodostuu. Varsin huomaamattomillakin sananvalinnoilla voi olla merkittäviä vaikutuksia pitkällä aikavälillä henkilön kokemuksiin ja tekemiin valintoihin.
Aiemmin tällä foorumilla pohdittiin henkilön hyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä subjektiivisista tuntemuksista käsin (blogi Miten menee – noin niin kuin omasta mielestä?). Asiantuntijan näkökulmasta katsottuna henkilön elämäntilannetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä ei voi ikinä tuntea liian hyvin. Täydentävien kysymysten sekä raportin tulosten ulkopuolelta saatava informaatio antavat arvokasta tietoa asiantuntijalle niin tulkinnan tueksi, kuin myös oikeankokoisten tavoitteiden suunnittelemista varten. Juuri tämä henkilön elämäntilanteen sekä raporttien fysiologisten tulosten ymmärtäminen tarjoavat sen perustan, jonka pohjalta tätä palautekeskustelun kaikista merkittävintä vaihetta, oikeankokoisten tavoitteiden asettamista, voidaan asiakkaan kanssa alkaa yhdessä suunnittelemaan. Kun raamit nykyisen elämäntilanteen, sairauksien ja käytössä olevien lääkityksien osalta on saatu luotua, on hyvä vielä selvittää kuvasiko kyseinen mittausjakso henkilön normaalia elämää. Hyvä keino tähän on esittää asiakkaalle yksinkertainen kysymys: Liittyikö ajankohtaan mahdollisesti jotain tulosten tulkinnan kannalta huomioitavia asioita tai tapahtumia?
Toimivaksi käytännöksi on myös osoittautunut kertoa asiakkaalle lyhyesti analyysin tulokulmasta stressinmittaukseen liittyen. Tämän voi yhtä hyvin tehdä joko mittausten aloitusvaiheessa tai vastaavasti siinä vaiheessa kun raportin tuloksia aletaan käymään läpi. Tärkeimpinä asioina tältä osin on tuoda esiin seuraavia näkökulmia, joihin asiantuntijoille tarkoitetusta oppimisympäristöstä löytyy tarvittaessa viestiä tukevaa materiaalia:
- Tulokset eivät ole mustavalkoisia vaan kertovat fysiologisista reaktiosta
- Menetelmä ei erottele hyvää eikä huonoa stressiä, reaktion tarkoituksenmukaisuus on oleellisempaa
- Vaikutukset fyysisen aktiivisuuden osalta liittyvät suureksi osaksi hengitys- ja verenkiertoelimistöön kohdistuneeseen rasitukseen
- Oikeaa ja väärää tapaa reagoida ei ole, yksilölliset erot esimerkiksi perimän kautta voivat olla suuria
- Tulokset ovat aina luottamuksellisia ja kenelläkään muulla ei ole oikeutta tulosten näkemiseen
Palautteen antaminen on itseasiassa melko huono termi kuvaamaan tätä vuorovaikutustilannetta. Asiantuntijan on pikemmin syytä välttää diagnosointia sekä tulosten pohjalta ennakkoon tehtyjä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, koska mittauksen suorittanut asiakas kuitenkin aina parhaiten itse tietää kyseisten mittausvuorokausien tapahtumat. Kun tulkinnan perusteet on asiakkaan kanssa käynyt läpi ennen tuloksiin perehtymistä, on huomattavasti hedelmällisempää ja sisäistä motivaatiota palkitsevampaa, kun hän itse tekee näitä havaintoja ja löytöjä omien päiviensä ja fysiologisten reaktioiden välisistä yhteyksistä. Asiantuntijan tehtävä on enemmänkin olla matkaoppaana tällä tutkimusmatkalla omaan kehoon ja tarttua näihin positiivisiin havaintoihin päivien ajalta. Toki samalla tämä on hyvä väylä havaita ja käydä keskustelua myös niistä hyvinvointiin liittyvistä epäedullista tekijöistä, joista Hyvinvointianalyysi -raportti erittäin hyvin ja paljastavastikin kertoo.
Huomattavasti tärkeämpää onkin hetkeksi pysähtyä miettimään omia arvoja ja tavoitteita sekä miettiä raportin tuloksia apuvälineenä käyttäen minkälaista asioita elämältään tulevaisuudessa haluaa.
Kun tulokset on raporttien osalta käynyt läpi, on syytä keriä lankakerä kasaan ja palata ydinkysymysten äärelle: mitä näistä tuloksista voidaan oppia, mitkä ovat tähän elämäntilanteeseen sopivat tavoitteet ja ennen kaikkea minkälaisilla arjen valinnoilla ja muutoksilla näihin käytännössä päästään. Asiantuntijan rooli juuri tässä vaiheessa sopivia tavoitteita määriteltäessä on äärimmäisen ratkaiseva (blogi: Sopivankokoisia tavoitteita etsimässä). Tämä vaihe ratkaiseekin lopulta sen, saadaanko mittauksella aikaan tuloksia ja vaikuttavuutta eli pidemmällä aikavälillä myönteisiä muutoksia henkilön hyvinvoinnissa ja terveydessä.
Palautteen antamista tai siis paremminkin tätä tutkimusmatkaa asiakkaan elämään fysiologisia reaktioita hyödyntäen on siis turha pyrkiä rajaamaan käytetyn ajan tai edes rungon puolesta tiukkaan muottiin. Hyvä keskustelu voi olla pituudeltaan muutamasta kymmenestä minuutista pariinkin tuntiin. Olen myös kuullut onnistuneista palautehetkistä, joissa raporttia tuskin on avattu vaan saarnaamiseen sijaan ammattitaitoinen asiantuntija on keskittynyt kohtaamaan ja kuuntelemaan mitä asiakkaalla on sydämellä. Huomattavasti tärkeämpää onkin hetkeksi pysähtyä miettimään omia arvoja ja tavoitteita sekä miettiä raportin tuloksia apuvälineenä käyttäen minkälaista asioita elämältään tulevaisuudessa haluaa. Parhaimmillaan kyseinen hetki pysäyttää ja koskettaa niin voimakkaasti, että motivaation muutokseen kasvattavia hedelmiä voidaan poimia vielä vuosienkin päästä omannäköisen ja tasapainoisen elämänrytmin muodossa.
Haluaisitko sinäkin hyödyntää Firstbeatin työhyvinvointiratkaisua oman henkilöstösi hyvinvoinnin kehittämisessä?
Lisää artikkeleita
Oletko este työntekijöidesi hyvinvoinnille?
Pidä huolta itsestäsi, jotta voit pitää huolta työntekijöistäsi. Aseta yrityksellesi arvot, ja toimi niiden mukaisesti jokapäiväisessä arjessa.
Presenteismi – Kuinka kitkeä tuhansien eurojen rahareikä?
Presenteismi on sitä, että ollaan työpaikalla, mutta ei sitten ollakaan. Tehdään töitä, mutta ei saada juuri mitään aikaan.
Aina täysillä – Ei koskaan huippukunnossa
Työntekijä ei voi antaa itsestään aina 100 %. Liiallinen työn imu ja sitoutuminen johtavat ennen pitkää työtehon heikkenemiseen, pahimmillaan uupumukseen.