Fyysisesti kuormittavassa työssä tekniikalla, tauottamisella ja fyysisellä kunnolla on väliä – Mietteitä rakennustyömaalta

Vaikka teollistumisen ja teknologisoitumisen myötä raskas fyysinen työ on Suomessa ja muualla maailmassa vähentynyt, on edelleen runsaasti töitä ja ammatteja, joissa isoja lihasryhmiä sekä hyvin toimivaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä tarvitaan töiden tekemiseen. Itse olen kuluneen vuoden aikana päässyt aitiopaikalta seuraamaan yhtä perinteisimmistä fyysisen työn muodoista toimiessani isäntänä uuden kotimme uudisrakennusprojektissa. Rakennustavaksi on valittu ns. paikallaan valettava kivitalo, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen kivi ja raudanpalanen nostellaan ja kiinnitetään lihasvoimin yksitellen paikalleen.

Rakennusalalle on monien muiden fyysisten toimialojen kanssa yhteistä, että kuormitustekijöitä on monia muitakin kuin nämä raskaat nosto- ja siirtotyöt. Kesällä aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja saattaa olla lähemmäs 30 astetta lämmintä. Tammikuussa taas pakkasta saattaa olla saman verran. Kelistä riippumatta päällä pitää olla asianmukaiset suojavarusteet sekä vyöllä roikkuvat työkalut, jotka jo itsessään saattavat painaa 20-30kg. Lisäksi haastavat työasennot, liukkaat pinnat, monenmoiset terät ja leikkurit sekä sade ja tuuli tekevät työstä erittäin vaativan ja ajoittain vaarallisenkin. Omalla työmaalla tapaturmilta on vältytty, kiitos vastaavan mestarin, joka on ollut erittäin pätevä ja huolehtinut tarvittavista turvatoimista koko projektin ajan.

Täytyy aluksi heti tunnustaa, että mitään rakennusmiehen taustaa itsellä ei ole. Tästä kertoo paljon se, että aiemmin kun isäni toi meille jonkun uuden työkalun kodin remontointiin, hän opetti aina sen käytön ensin kädentaitoiselle vaimolleni. Muistan vieläkin ensimmäiset päivät työmaalla, kun oma koulutuksenikin työmaan viralliseksi kahvinkeittäjäksi ja lautapojaksi aloitettiin ohjeistamalla, ettei kannata työntää silmiä harjateräkseen, saati sormia sirkkeliin. Turvallista ja tervehenkistä perinnettä on jatkettu, ja niinpä me edelleenkin viikon päätteeksi aina laskemme työmiesten kanssa tallessa olevat sormeni ja toistaiseksi on onneksi kaksinumeroisessa tuloksessa pysytty.

Arvioinnissa huomioitava työn luonne ja kuormitus suhteessa fyysiseen kuntoon

Työn fyysiseen kuormittavuuteen vaikuttaa edellä mainittujen tavoin moni asia. Ensimmäisenä tulee luonnollisesti mieleen työn luonne: minkälaista fyysistä ponnistelua työn suorittaminen vaatii. Sisältääkö työ jatkuvaa fyysistä rasitusta kuten esimerkiksi perinteinen metsurin ja postinjakajan työ. Vai koostuuko työ enemmän yksittäisistä kuormitushuipuista, kuten vaikka pelastusalan vaativat tehtävät.

Työn kuormittavuutta arvioitaessa nousee esille myös yhtä olennaisena osana suhteellinen kuormitus. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sama työ ja tehtävänkuva voi näyttäytyä varsin erilaisena suhteellisena kuormittavuutena kahden eri kunnossa olevan henkilön välillä. Käytännössä tätä kuormitusta voidaan ajatella ikään kuin auton moottorina. Paremmassa kunnossa oleva työntekijä omaa siis isomman ja paremmin huolletun moottorin, jolloin saman työtehtävän suorittaminen onnistuu häneltä pienemmillä kierroksilla. Paremman taloudellisuuden ohella myös moottorin jäähdyttäminen eli työtehtävistä palautuminen onnistuu nopeammin.

Luonnollisesti cooper-testin tulos ei ole suoraan yhteydessä ammattitaitoon tai työn laatuun. Itse olenkin oman projektimme aikana huomannut kuinka tehokkaasti töitä voi tehdä, vaikka työ ulospäin näyttää rauhalliselta. Tämä ammattitaito on puhtaimmillaan siis sitä, että osaa tehdä oikeita asioita järkevästi, taloudellisesti ja turvallisesti tietyllä tapaa itseään säästäen. Ilmiötä tukee hyvin tietokantamme löydös (kuva alla), mistä näkyy selvästi kuinka hyvä fyysinen kunto on yhteydessä laadukkaaseen palautumiseen.

Runsaasti palautumista sisältävien työpäivien osuus kaikista työpäivistä vs. kuntoluokka. Kuntoluokituksen viitearvoissa huomioidaan henkilön ikä ja sukupuoli. Tulokset perustuvat noin 25.000 työpäivään henkilöiltä, jotka ovat tehneet kävelykuntotestin Firstbeat Life –mittausten yhteydessä.

Työmaan mittauspilotti avasi eri tehtävien kuormittavuutta

Mielenkiinnosta talven aikana heräsikin ajatus, että toteutan työmiehille mittauksen tuolla omalla työmaallamme. Tarkoitus ei ollut valvoa, että he tekevät töitä, vaan seurata ja tarjota heille tietoa kuinka erilaiset työvaiheet kuormittavat ja mitä elimistössä tapahtuu työpäivien jälkeen vapaa-ajalla. Olin ilahtunut, kun kaikki timpurit lähtivät iloisin ja avoimin mielin mukaan tähän pieneen pilottitutkimukseen.

Tallennuksen aikana oli vielä talvi ja suurin osa teki kattotöitä, joten fyysisesti ajoitus ei osunut kaikista raskaimpaan ajankohtaan, kun kiviä ei tarvinnut ihmistunkkina nostella toistensa päälle. Siitä huolimatta kuormituksen tunnusluvut olivat korkeat erityisesti niillä työntekijöillä, jotka taitelivat korkealla kattoristikoiden varassa. Meillä tasamaalla olleilla apupojilla päivät olivat huomattavasti kevyempiä, kun tekeminen ohjautui pitkälti ylhäällä operoivien työmiesten auttamistarpeen mukaan. Vaikka lähelle kuormituksen riskirajoja mentiin, niin yhdelläkään työntekijällä nämä kriteerit eivät onneksi ylittyneet. Rakennusalalla työpäivät ovat luonnollisesti hyvin vaihtelevia. Työmiehet osin harmittelivatkin, kun nämä raskaimmat kiviennostopäivät eivät tähän mittausjaksoon tällä kertaa osuneet.

Pienilläkin muutoksilla on merkitystä

Olen vuosien aikana kuullut monen työfysioterapeutin murehtivan miten nämä raskasta työtä tekevät henkilöt saisi paremmin huolehtimaan omasta kunnostaan. Työn itsessään ollessa fyysistä, into lähteä liikkumaan ei ole huipussaan, kun kotiin lämpimään on päässyt pitkän ja raskaan ulkona vietetyn päivän jälkeen. Voin itsekin sanoa yllättyneeni kuinka omalla tavallaan henkisesti ja fyysisesti turvoksissa sitä aina päivän jälkeen oli heti kotiin päästyään, eivätkä urheilupuuhat juuri kiinnostaneet, toisin kuin yleensä toimistorottana ruudun ääressä vietettynä päivänä. Suurin kynnys näissäkin päivissä oli sohvalta liikkeelle lähteminen. Kotiin tultua, kun oli syönyt ja levännyt pienen hetken, virtaa riitti illan leikkeihin ja rientoihin, enkä varmasti ole nukkunut koskaan niin hyvin kuin nyt viimeisen puolen vuoden aikana.

Nyt kun rakennustyömaata on reilun vuoden jakso takana, on mielenkiintoista havainnoida, miten erilaisia vaiheita menneet kuukaudet ovat pitäneet sisällään. Esimerkiksi nyt kun olemme tekemässä valmista pintaa, eivät elementit ole niin raskaita käsitellä, vaan kyse on enemmän ammatti- ja kädentaidoista. Tällaisessa työvaiheessa edellytykset ja mahdollisuudet kuntoa kehittävälle liikunnalle työpäivien jälkeen ovat hyvät. Sen sijaan raskaammassa pystytysvaiheessa, kun kiviä liikutellaan ja nostellaan paljon, kannattaa päähuomio kiinnittää kehonhuoltoon ja riittävään palautumiseen. Sovellan rakennustyömaalle huippu-urheilun oppeja: kovimpana kisakautena ei enää kehitettävää harjoittelua ole järkevää tehdä suuren kokonaiskuormituksen vuoksi.

Fyysisessä työssä on tärkeää kiinnittää huomiota riittävään palautumiseen, sillä se voi muutoin jäädä vähäiseksi. Tulokset perustuvat noin 60.000 työpäivään Firstbeat Life –mittauksissa vuosina 2020 – 2023.

Näin omakohtaisen kokemuksen kautta on helppo suositella lämpimästi Firstbeatin uutta työkalua työn fyysisen kuormituksen arviointiin. Työkalu on tarkoitettu hyvinvoinnin ammattilaisten käyttöön ja se on erinomainen apuväline työn kokonaiskuormituksen seuraamiseen. Tulokset tarjoavat mainion mahdollisuuden tarkastella yksittäisiä työtehtäviä sekä työpäivänaikaisia kuormitushuippuja suhteessa suosituksiin. Lisäksi työkalun kautta on mahdollista vertailla tuloksia niin työntekijöiden kuin ryhmienkin välillä. Hyvin pienetkin muutokset työntekotavoissa, tekniikassa tai henkilön fyysisessä kunnossa vaikuttavat merkittävästi työn kuormitukseen. Tällä saattaa usein olla merkittäviä vaikutuksia yksilön terveyteen ja hyvinvointiin pitkällä aikavälillä.