Aina täysillä – Ei koskaan huippukunnossa

Suurin osa on pikkuhiljaa palannut kesälomalta takaisin töihin. Osa saattaa jopa hetken muistaa, miltä rentoutunut olo tuntuu. Siinä huumassa lupaa itselleen, että tällä kertaa rento fiilis säilyy pidempään kuin viikon. Rohkeimmat toivovat, että se fiilis jatkuisi seuraavaan lomaan saakka.

Itse palasin lomalta jo siinä vaiheessa, kun muut vasta lähtivät lomille. Toimistolla oli hiljaista, puhelin ei soinut, sähköposti ei kilkattanut eikä palavereihinkaan tarvinnut kiirehtiä. Tekemättömiä töitä toki oli, mutta niitä pystyi tekemään omaan tahtiin. Tuli huono omatunto. Onko minulla oikeutta tehdä töitä rauhallisemmalla tahdilla? Ajatus hävisi onneksi nopeasti mielestä muistaessa väsymyksen ja unohtelun määrän ennen lomalle jäämistä. Mietin, että jos nyt jo alan paahtaa täysillä, miten jaksan kiireisimpään aikaan? Tajusin, että olen ihan itse vastuussa siitä, olenko parhaassa kunnossa silloin, kun työpanostani eniten tarvitaan.

Työn rytmittäminen lisää työtehoa

Kilpahiihtäjät tietävät, että kauden parhaat hiihdot voi hiihtää jo marras-joulukuussa ensilumenleirillä, vaikka kauden pääkilpailut olisivat vasta helmikuussa. ”Ylikunnon” välttämiseksi fiksu urheilija ei treenaa koko ajan täysillä. Hän ajoittaa huippukuntonsa rytmittämällä harjoittelua niin, että on parhaimmillaan vasta pääkilpailussa. Siirtymäkauden eli ”loman” jälkeen rakennetaan ensin vahva peruskuntopohja matalatehoisemmalla treenillä. Tehoja nostetaan pikkuhiljaa kohti kilpailukautta, ja ennen pääkilpailua herkistellään hieman, jotta ”koneesta” saadaan paras teho irti sillä hetkellä, kun vaaditaan täydellistä onnistumista.

Työntekijäkään ei voi antaa itsestään 100 % jatkuvasti. Liiallinen työn imu ja sitoutuminen johtavat ennen pitkää työtehon heikkenemiseen, pahimmillaan uupumukseen. Kevyempinä ajanjaksoina on siis järkevää ottaa rennommin, tehdä rästitöitä, valmistautua sesonkiin ja kenties kehittää itseään. Ja jos välillä tekee lyhyemmän työpäivän, etenkin jos illalla täytyy hoitaa vielä työasioita tai jos töitä ei ole, ei kannata potea huonoa omaatuntoa. Se vain heikentää palautumista turhaan eikä lyhyemmästä päivästä ole mitään hyötyä.

Kuva 2. Työtäkin kannattaa rytmittää: työteho ja oma jaksaminen pysyvät parempina.

Liiallinen suorittaminen ei tuo tuloksia

Rakkaan työkaverini sanoin ”kiireen keskellä kannattaa valita taistelunsa”. Yksi ihminen ei voi olla mukana kaikessa – ainakaan täysillä. Eli priorisoi ja panosta niihin työtehtäviin ja projekteihin, joista sinä olet vastuussa ja missä työpanoksesi on tärkeintä, ja anna muissa tehtävissä tilaa muille. Ellet vielä ole oppinut luottamaan muihin tai koet itsesi korvaamattomaksi, kannattaa viimeistään tässä vaiheessa opetella luottamaan omaan tiimiin ja muistaa, ettei kukaan ole korvaamaton. Kiireessä ja paineen alla luottamus, jaettu vastuu ja yhdessä tekeminen keventävät taakkaa merkittävästi.

Jostain pitäisi uskaltaa myös karsia. Esimerkiksi raskaiden työpäivien jälkeen ei ole enää järkevää kuormittaa itseään liian kovalla liikunnalla, lukuisilla muilla harrastuksilla, epäterveellisillä elämäntavoilla tai liian lyhyillä yöunilla. Silloin kannattaa mieluummin liikkua kevyemmin, tai vaan pitää sohvaa paikallaan, neuloa villasukkia talven varalle ja jättää viini kaappiin ikääntymään.

Kuva 3. Liiallinen suorittaminen etenkin puutteellisen unen kanssa johtavat suorituskyvyn ja työtehon laskuun.

Lopuksi kaikkein tärkein. Kysyin toimiston käytävällä koodari-Aapolta neuvoa, kuinka jaksaa taas seuraavaan lomaan. ”Kuinka jaksaa seuraavaan lomaan?? Eikös asiat ole silloin vähän hassusti, jos pitää selviytyä seuraavaan lomaan? Mun mielestä pyrkimys olis elää niin, että nauttii tavallisesta arjesta ja tekee sellasia asioita mistä tykkää, ettei tarvi vaan odotella lomaa.” Mitäpä tuohon enempää lisäämään!

Lisätään yhdessä henkilöstösi kokonaisvaltaista hyvinvointia.